Tilan tarina
Laitikkalan viljavat pellot vesireittien varrella ovat antaneet elinmahdollisuuksia esi-isillemme vuosituhansien ajan. Suttisen tilasta löytyy historiamainintoja 1500-luvulta alkaen. Nykyisen isännän isovaari Ville Simonpoika osti Suttisen tilan vuonna 1879.
Dramaattisia aikoja Suttisen tilalla elettiin sisällissodan vaiheissa keväällä 1918, jolloin taisteluissa paloi suuri osa tilan rakennuksista. Eemeli Suttinen rakennutti raunioille uuden punatiilisen päärakennuksen. ”Tiilestä, ettei polteta toista kertaa”, Eemeli tokaisi.
Leipä on tilalle hankittu pelloilta ja metsistä: viljaa, perunaa, juurikkaita ja puutavaraa. Navetassa on hoidettu lehmiä, sonneja, sikoja ja kanojakin. Viljan ovat ostaneet Hankkijan miehet, maito kuskattu Kyllön meijeriin, perunoita ajettu hevosella Koskin torille ja juurikkaat viety Turengin sokeritehtaalle.
Sukupolvien ketjussa Suttisen tilan hoidosta vastaavat tällä hetkellä talon isäntä ja emäntä, sekä kolme tytärtä. Viljelyssä pelloilla on erilaisia vihannes- ja marjakasveja: mansikkaa, vadelmaa, ruusukaalia, pinaattia, maissia ja avomaankurkkua.
Suurin osa tilan tuotteista myydään tilan ulkopuolelle torikauppiaille ja tukuille. Tilapuoti on viime vuosina laajentunut alun pienestä kesätorista yhä monipuolisemmaksi kotimaisten tuoretuotteiden ja –jalosteiden keitaaksi, jossa myydään puhtaita kotimaisia pientuottajien tuotteita.
